-100g, on se sentään oikeaan suuntaan!

Niinpä, ei niitä kiloja tullut, vaan 100g meni! Aika hyvä juttu, kun kerran kuvittelin suunnan olleen toinen. Nyt skarppaamalla tämä viikko, niin ehkä paino on jo alle 109 seuraavalla punnituksella. Sitten voi pikkuhiljaa alkaa pitää itsensä alle 110-kiloisena! Vau!

Yksi välitavoite mikä on hahmottunut tässä viime aikoina, on että olisin töihin palatessani, kesän jälkeen, laihempi kuin olin silloin kun sinne töihin menin n. 6 vuotta aiemmin. Tiedä häntä, miksi se olisi "tärkeää" mutta kun kerran muistan (suunnilleen) mitä silloin painoin, niin olisi aika makeeta olla sitä heikompi... Tätä rataa se taitaa onnistua ja vielä ihan hyvinkin, sillä elokuun puoleenväliin on sentään n. 10 viikkoa, ja pudotettavaa vain muutama kilo.

Kolme "huonoa" päivää

Niin, nyt tuli kolmena päivänä syötyä PALJON, tosin ei yhtä paljon kuin entisessä elämässä, mutta silti AIVAN LIIKAA. Ekana päivänä pisteitä tuli liikaa n. 10, toisena varmaan parikymmentä ja kolmantena kymmenisen kappaletta kanssa. Tänään on sitten totuuden paikka illalla.

Aika jännää kuitenkin, että jotenkin tämä uusi tapa syödä on jo aika vakiintunut, sillä vaikka noina kolmena päivänä söin liikaa (oli vääränlaista ruokaa tarjolla, en ollut kotona, piti juhlia Lordia ;-) jne jne) niin silti tein jokaisena kolmena päivänä selkeitä oikeita valintoja. Ei tehnyt vaikeeta jättää levite ottamatta kun söin voileipiä, en juonut sokerilimpparia vaikka sitä oli tarjolla, en syönyt paljonkaan karkkia vaikka sitä oli tarjolla jne. Eikä sitten neljäntenä päivänä kun taas olin kotona tehnyt lainkaan tiukkaa palata tähän "dieettiin". Se tuntuu tosi hyvältä että näin paljon on jo oppinut!

Aika jännää kuitenkin nähdä tänään että mikä näiden päivien vaikutus on (tosin taustalla on tuo viimeviikkoinen vatsatautikin), sillä jos olisin normaalipainoinen, ja olisin syönyt tuon saman (eli sen minkä oli tarjolla enkä muuten sinänsä syönyt turhan suuria annoksia, ne oli vaan painonpudotusnäkökulmasta aivan väärin valmistettuja - kermaa, juustoa, voita...) niin olisin varmaan silloinkin lihonut. Tarkoitan siis että tuo ruoka mikä tarjottiin oli oikeastaan ihmisravinnoksi kelpaamatonta? Toisaalta, jos on normaalipainoinen eikä kamppaile kilojen kanssa, elimistö varmaan pystyy paremmin "mitätöimään" satunnaiset ylilyönnit. Vai pystyykö?

Jatkossa siis, sitten kun olen normaalipainossa, niin joudunkohan vastaavasssa tilanteessa syömään normaalia vähemmän seuraavina päivinä ettei paino nousisi? Vai riittääkö se että syö normaalisti?

Pullanaisen haaste

Pullanainen haastoi minut jo kaksi viikkoa sitten, mutta en ole ehtinyt vastaamaan... :-(

Tässä kuitenkin tulee:

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
* asiakaspalvelua puhelimitse
* IRL asiakaspalvelua
* taloushallinnon töitä
* tutkimustöitä

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:
* Vaasa
* Helsinki
* Vantaa
* Espoo

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:
* CSI
* Everwood
* Teho-osasto
* Frasier

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla: [reiteittäin]
* Autoillen Keski-Euroopassa [Suomi-Ruotsi-Norja-Tanska-Saksa-Itävalta-Sveitsi-Liechtenstein-Italia-Ranska-Belgia-Luxemburg-Hollanti]
Eiköhän siinä jo ole tarpeeksi - Aina hieman vaihtelevassa järjestyksessä eikä toki kaikki kerralla :-)


Neljä internet-sivua, joilla käyn päivittäin:
En pääse nettiin joka päivä, kuten blogini mahdolliset seuraajat lienevät huomanneet. Mutta jos pääsisin niin kävisin varmaan:
* Omaa blogia päivittämässä
* Muiden kohtalontovereiden blogeja lukemassa (tämä jää harmillisen vähälle tänä päivänä)
* Ylen sivuilla
* Ja tietysti Googlessa ;-)

Neljä lempiruokaani:
VAIN NELJÄ? Rakastan kaikkea ruokaa paitsi:
* Makkaraa keitoissa ja kastikkeissa
* Veriohukaisia
* Juureskeittoa
* Hillosipuleita

Neljä paikkaa, joissa mieluummin olisit juuri nyt:
* Shoppailemassa (olettaen että rahaa olisi)
* Metsässä
* Merellä
* Kylvyssä

Neljä ystävää, joille olen lähettänyt tämän viestin (jotka täten haastan) ja joiden arvelen [lue: toivoisin] vastaavan:
Jaa, taitaa jäädä lähettämättä, sillä kun ei oikein muiden blogeja ehdi lukemaan niin ei sitä ole ystäviä joille lähettää... :-( Voisin tietysti haastaa Annamannan, mutta hänen blogi elelee hiljaiseloa...

Vatsataudin vauhdittamana alle 110!

Vatsataudissa sinänsä ei ole mitään mukavaa, mutta se hyvä puoli siinä on että paino yleensä putoaa. En kuitenkaan uskonut vaikutuksen olleen näin suuri (2,4 kiloa) mutta ilmeisesti oli. Tosin ensi viikolla vaaka voi näyttää taas enemmän, joten en aio ihan vielä iloita tästä hienosta lukemasta.

Kuopus tuossa taas vaatii huomiota, mutta ehkäpä kohta pääsisin kirjoittamaan tänne ihan oikeasti. "Kirjoitan" päässäni huomattavasti useammin ja kerään juttuja mitä kertoa mutta sitten en pääsekään kertomaan niitä... :-( On haastekin mihin vastata tuossa yhdessä kommentissa, en ole edes ehtinyt katsoa että mikä se on...

Vapun herkut eivät näy (vielä) vaa'alla!

Eilen oli taas punnituspäivä ja olin varautunut siihen että se näyttää plussaa, sillä sekä vappuaattona että päivänä tuli syötyä suunnilleen tuplamäärä pisteitä. Paino oli kuitenkin täysin samassa kuin viikkoa aiemmin. Joko tämä tarkoittaa sitä että nuo ylimääräiset olivat juuri niin paljon kuin olin muina päivinä laihduttanut (!) tai sitten ne eivät vielä olleet muuttuneet painoksi. Uskon kyllä tuohon jälkimmäiseen enemmän :-) Nyt pitää sitten taas skarpata. Mutta ihan hyvillä mielin söin vappuna pisteistä piittaamatta (silti ahmimatta turhia) ja se oli aika jännän oloista. Jotenkin on jo näiden neljän kuukauden aikana iskostunut tuonne takaraivoon että tiettyjä asioita ei voi syödä ja että koko ajan pitää olla tietoinen siitä paljonko on vielä syötäviä pisteitä jäljellä. Ja nyt kun söin "kaikkea" niin oli oudon samanoloinen fiilis kuin silloin kun on synnyttänyt/lopettanut imettämisen - että ei tarvitse rajoittaa syömisiään/juomisiaan. Hassua...