Sadan kilon keijukaisen paluu

Niinhän se vaaka taas näytti yli sadan (100.8) eilen. Eli se viimeviikkoinen oli joku oikku. Mutta niitähän tulee, joten ei tässä mitään hätää ole. Ensi viikolla taas saa nähdä mitä vaaka näyttää. Mutta viikonloppuna mennään mummini luokse joka tekee taas sitä rasvaista ruokaansa joten viikonloppu mennee pipariksi...

Onneksi motivaatio ei kuitenkaan ole poissa, vaan läsnä ihan koko ajan, joten aion kyllä noudattaa ohjeita viikon jokaisena muuna päivänä.

Mietteitä satasen alittamisesta

Sain pari kommenttia edelliseen postiin, siitä millä nyt sitten olen ajatellut palkita itseni. En tiedä.

Tuo satanen alittui aika yllättäen, kun paino oli monta viikkoa ollut siinä 102 paikkeilla, joten en ehtinyt oikein suunnitella mitään palkintoa. Vaatteita olen tässä kuitenkin joutunut uusimaan aika lailla, ja se on tosi mahtavaa :-)

Epätodelliseltahan tämä tuntuu kun näin vähän olen painanut viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten (no kahdeksan vuotta sitten). Huomenna on taas punnituspäivä joten saan varmistusta siitä että viimeviikkoinen ei ollut mikään vaa'an oikku...

Ehkä sitten uskon että tässä todellakin ollaan nyt alle sadan kilon!

ENTINEN sadan kilon keijukainen!!!!

Tuuletusta tuuletusta! Satanen meni rikki! Tässä paino on muutaman viikon junnannut paikallaan n. 102 kilossa, mutta nyt siis pamahti tuo maaginen sata! Aika siistiä, pakko myöntää! En muista milloin olisin viimeksi ollut näissä mitoissa, taitaa olla joskus -98, ehkä...

Upee olo!

Lisää joskus toiste, nyt on jo kiire (taas kerran)!

Hohhoijaaa.... paluu arkeen!

Ihanaa taas olla täällä kirjoittamassa. Koko kesä on mennyt rientäen eri paikkoin, tietokone on saanut olla aivan rauhassa. Melkein kaksi kuukautta edellisestä kirjoituksesta, mutta se ei tarkoita sitä etteikö laihdutus olisi jatkunut.

Kesän tahti on ollut selvästi hitaampi kuin kevään, ja on oikeasti ollut vaikeeta saada pisteet riittämään. Ollaan grillailtu liikaa, siitä se johtuu. Eilen just mietin että mitä ihmettä me syömme talvisaikaan, kun kesällä menee vain kokolihaa ja vihanneksia ja vähän perunaa ja pastaa. En edes muista milloin viimeksi olisin ostanut jauhelihaa :-D Pitää ihan keksiä pyörä uudestaan!

Ensi viikolla alkaa työt, ja vaikka satanen ei vielä ole rikki, niin painan silti vähemmän kuin silloin kuusi vuotta sitten sinne töihin mennessäni. Aika kivaa! Ja alkuvuonna listatut tavoitteet on jo osittain saavutettu: Painan vähemmän kuin ikinä lasteni elämän aikana (114), painan alle 110 ja painan vähemmän kuin mieheni (!!!!) - joskin hän on nyt laihtunut kanssa n. 103 kiloon... Seuraavat tavoitteet ovatkin alle 100, alle 90 ja sitten se varsinainen päätavoite - tavoitepaino. Saas nähdä keksinkö uusia välitavoitteita vielä.

Olisi niin paljon kaikkea kerrottavaa vaatteista, ruoasta ja kesästä, mutta nyt pitää ottaa aikaa ja lukea muiden LäskiBlogilaisten kuulumisia!