Kesän tahti on ollut selvästi hitaampi kuin kevään, ja on oikeasti ollut vaikeeta saada pisteet riittämään. Ollaan grillailtu liikaa, siitä se johtuu. Eilen just mietin että mitä ihmettä me syömme talvisaikaan, kun kesällä menee vain kokolihaa ja vihanneksia ja vähän perunaa ja pastaa. En edes muista milloin viimeksi olisin ostanut jauhelihaa :-D Pitää ihan keksiä pyörä uudestaan!
Ensi viikolla alkaa työt, ja vaikka satanen ei vielä ole rikki, niin painan silti vähemmän kuin silloin kuusi vuotta sitten sinne töihin mennessäni. Aika kivaa! Ja alkuvuonna listatut tavoitteet on jo osittain saavutettu: Painan vähemmän kuin ikinä lasteni elämän aikana (114), painan alle 110 ja painan vähemmän kuin mieheni (!!!!) - joskin hän on nyt laihtunut kanssa n. 103 kiloon... Seuraavat tavoitteet ovatkin alle 100, alle 90 ja sitten se varsinainen päätavoite - tavoitepaino. Saas nähdä keksinkö uusia välitavoitteita vielä.
Olisi niin paljon kaikkea kerrottavaa vaatteista, ruoasta ja kesästä, mutta nyt pitää ottaa aikaa ja lukea muiden
Vautsi, sun projektis etenee tosi hienosti! Kunpa mäkin saisin sen niskalenkin itestäni.
VastaaPoistaNiinpä, se niskalenkki ;-)
VastaaPoistaItse olen n. 10 vuotta ollut reilusti ylipainoinen, siitä lähtien kun lopetin aktiiviurheilemisen. Olen toki (lähes) aina ollut ylipainoinen joten laihduttaminen ei ole mikään uusi asia. Monen monta kertaa olen aloittanut laihdutuskuurin, elämäntapamuutoksen jne jne mutta nyt jälkikäteen katsottuna _aito_ motivaatio on aina ennen uppunut.
Tällä kertaa vaan havahduin siihen että läskit eivät enää miellytä ;-) Aiemmin ihan oikeasti en ollut _aidosti_ kyllästynyt läskeihin vaan oikeastaan aika tyytyväinen itseeni (ja niihin). Läskit eivät haitanneet sen kummemmin, itsetunto on aina ollut hyvä, isokokoisia vaatteita sai kaupasta jne jne. Joten ilmankos ne aiemmat yritykset epäonnistuivat. Kun jossain takaraivossa kuitenkin oli vallallaan mielipide että tämä olotila on ihan ok.
Nyt (viime syksystä lähtien) olen muuttanut mielipidettä. Nämä läskit eivät oikeasti enää ole kivoja, HALUAN mennä vaatekauppaan ostamaan tavallisen kokoisia upeita vaatteita, HALUAN että minun perääni katsotaan ihaillen kaupungilla jne jne. Eli todella itsekkäitä motivaatiotekijöitä. Mutta uskon että jotta tämä elämäntapamuutos (koska sitä sen on oltava eikä mikään laihdutuskuuri joka loppuu kun tavoitepaino saavutetaan) on mahdollinen sen motivaation pitää tulla sisältä ja sen pitää olla aito. Toki mua on myös pistänyt miettimään appivanhempani jotka vajaan 70 ikäisinä ovat selvästi huonokuntoisia, suureksi osaksi liikalihavuuden takia, vaikka sitä ylipainoa ei heillä ole mitenkään hirveesti. Minä haluan 70-kymppisenä olla vielä menevä tyyppi enkä kotona kököttelevä vanha lihava akka. Haluan matkustaa, liikkua luonnossa, shoppailla jne jne sillä tänä päivänä ihmiset elävät niin kauan että jos jo 70-kymppisenä on ruumiiltaan "vanha" niin voi herranjestas mikä ikävä loppuelämä siitä tulee! Jotta vanhana olisi kunnossa perusta on luotava nyt. Ja rasvaisen ruuan pois jättäminen on ihan oikeasti pieni vaiva siihen verrattuna että jaksaa nyt (ja myöhemmin) tehdä kaikkia kivoja asioita ja voi pukeutua kauniisti. Terveellistä _ja_ hyvää ruokaa voi ihan oikeasti tehdä!
Näiden kilojen tiputtua vielä vähäsen olen ajatellut ruveta hoitamaan sitä kuntopuolta aktiivisemmin, tällä hetkellä kun se jää satunnaisen liikunnan ja hyötyliikunnan varaan.