Lupaukset osa 2

Olin ajatellut että näitä lupauksia ei pitäisi tehdä turhan tiuhaan, että ekaks pitää sisäistää ja käytännössä todella pitää, edelliset ennen kuin antaa uusia lupauksia. Mutta... eilen minulle valkeni mikä seuraavan lupauksen pitää olla, ja nyt asiaa miettiessäni tajuan että ei ole mitään syytä miksi en rupeaisi toteuttamaan sitä ihan just nyt heti. Ja se on tässä:

4. En syö lasteni jämiä

Lyhyesti ja ytimekkäästi. Se on aivan turha tapa, heidän jämien syöminen menee ns. "ohi pisteiden" (vaikken nyt pisteitä laskekaan juuri nyt), niitä ei ikinä muista huomioida, joten ne ovat aivan turhia kaloreita. Ja jos olen syönyt omat ruokani, en tarvitse lasten jämiä. Ihan oikeesti.

Inhottaa

Oma keho inhottaa. Inhottaa kun kiristää joka paikasta, inhottaa kun ei jaksa/pysty liikkumaan niinkuin haluaisin, peilikuvakin inhottaa. Painonvartijoissa kerran ohjaaja sanoi että pitäisi löytää positiivisia motivaatiotekijöitä laihduttamiseensa. Minä löydän liudan negatiivisia. Tosin viimeksikin juuri tämä inhotus oli se joka sai minut motivoiduksi.

Voihan tietysti noi asiat kääntää myönteisiksikin, mutta tällaisena ne motivoi minua paremmin. Tietysti voisi ajatella että inho loppuu reilusti ennen tavoitepainoon pääsemistä, mutta toivon että siihen mennessä jaksan jo paremmin liikkua ja siitä kimpoaisi sitten lisämotivaatiota :-)

Viikko on muuten tähän mennessä mennyt ihan ok. Kolmesta lupauksesta kahta olen onnistunut pitämään täysi (ei karkkia, ei friteerattua ruokaa), kolmannesta olen lipsunut kerran. Kunhan näihin kolmeen nyt tottuu kunnolla, lisään siihen sitten vielä pari muuta joista ekan taidan lisätä ihan just nyt...

Motivaatiotekijöitä

Bussiasemalla istuessa on helppo huomata useampia syitä miksi pitäisi olla erimallinen keholtaan:

1) Housut puristaa istuessa
2) Mies pyöräili RENNOSTI ohi
3) Toinen käveli ohi sortseissa, julkisella paikalla
4) Kolmas juoksi keretäkseen bussiin
5) Liuta kauniinnäköisiä naisia käveli ohi
6) Oma paita ei oikein peitä kaikkia läskejä kunnolla
7) Kaikilla muilla on kauniimpia vaatteita

Kuulostaako tutulta?

Lupaukset

Loma oli loma, ihan ok varmaan painonhallinnan kannalta. Töihin paluu elokuussa olikin sitten yhtä päätöntä menoa muutaman viikon, mutta nyt rauhoittuu. Nyt voin tarttua tähän elämäntapamuutokseen toden teolla. Liikaa ei saa kerralla muuttaa, siitä ei tule mitään, joten aloitetaan kolmesta konkreettisesta lupauksesta:

1. Ei enää karkkia
2. Ei enää friteerattuja ruokia
3. Ei enää alkoholia arki-iltaisin

Ei kuulosta kovin vaikealta, eihän?

Vaikeuksia ruokakaupassa

Eilen piipahdin kaupassa ostamassa vain itselleni jotain syötävää kun muu perhe on mökillä. Eli tehtävä oli ostaa hyvää sopivan laihaa ruokaa yhdelle ihmiselle yhdeksi illaksi. Kiertelin pitkin hyllyjä pienessä kaupassa ja en tiennyt pitäisikö itkä vai nauraa. Taas muistin miten paljon pisteitä onkaan kaikessa valmisruoassa. Mikroaterioista ja muista lisää-vain-vesi-annoksista ei juurikaan kannata mitään ottaa, niistä kun menee puolet päivän pisteistä pikkuruisesta annoksesta mikä ei pidän nälkää eikä edes ole hyvää :/ Jogurteistakaan ei kannata valita kuin ne rasvattomat ja vähäsokeriset, eli jää profeelit ja pari maustamattonta (joista sinänsä kyllä pidän). Kaikki herkut ovat big no-no ja juustot myös... Kaloista rasvaisia ovat lohi ja makrilli, just ne joita myydään pakattuina helposti mukaan ostettavina ja syötävinä.

Montakohan tuotenimikettä siinä pienehkössä kaupassa oli, parituhatta? Niistä sopivaa laihdutusruokaa yhdelle ihmiselle (jolla sentään puolet päivän pisteistä jäljellä eikä mitään ruokarajoitteita) ei ollut kovin montaa. Jos olisin lähtenyt valmistamaan jotain pitkän kaavan mukaan ja sitten laittanut pakkaseen loput olisin toki voinut tehdä jotain perusruokaa, mutta klo 20.30 ei enää sellainen huvittanut.

Järkevän, hyvän ja maistuvan laihdutusruoan tekeminen toimii tietysti vallan hyvin niin kauan kun tekee kaiken ruoan alusta loppuun itse ja käyttäen suuriin pakkauksiin pakattua lihaa tai kanaa. Mutta kun eilen piti saada ruokaa vain minulle kun muu perhe mökkeilee. Ja vain yhdeksi illaksi, ja mielellään helposti... Jos kaupassa olisi ollut palvelutiski olisin saanut grillikanaa, mutta kun ei ollut. Iltapalaksi tein loppujen lopuksi katkis-simpukka-vihersalaattia ja ruisleipää. Oli kyllä ihan hyvää :-)

Eilen tämä dilemma lähinnä huvitti minua, mutta en todellakaan kadehdi sinkkuja, enkä varsinkaan sellaisia jotka eivät pidä ruoanlaitosta.

Miksi?

Tänään on keskiviikko, ja ruokaremppa alkoi maanantaina. Lisää intoa siihen hain eilen vaatekaupasta :/ jossa taas kerran sain huomata että ei ne vaatteet istu ei. Tänä aamuna oli ekan kerran piiiitkään aikaan sellainen kunnon motivoitunut fiilis. Hyvä niin, toivottavasti se pysyy, sillä loman kynnyksellä ei kyllä ole kaikista helpointa aloittaa ruokaremppaprojekti.

Miksi siis juuri nyt? En tiedä, paitsi tietenkin se että syytä tähän olisi ollut jo (taas) monta vuotta. Miksi siis ei juuri nyt? Lomalla ainakin itse päätän tasan kaikesta syömisestä (poislukien vierailut mutta niitä nyt on aina muutenkin).

Kuluneet kolme päivää ovat tuntuneet ihan hyviltä. Aion pitäytyä vanhassa hyväksi todetussa menetelmässä; painonvartijoiden pistesysteemissä. Vaikka painonvartijoita ei enää ole Suomessa (nyyh) niin mikäänhän ei estämästä laskemassa pisteitä heidän neuvojensa mukaan. Toisaalta sen voisi yhdistää jonkinnäköiseen puolikarppaamiseen, sillä lihansyöjänä haluan käyttää enemmän pistettä lihaan kuin hiilihydraatteihin (joihin muuten uppoaa paljon pisteitä). Tässä saldoa tähän mennessä:

Maanantaina pisteet meni tasan plus/miinus nolla.
Tiistaina tuli syötyä liikaa, saldona -2.
Tänään keskiviikkona pisteitä ei ole vielä kassassa puoltakaan sallituista, joten hyvin menee :-)

(Tämä teksti nyt vähän rönsyilee, mutta pakko kirjoittaa päällimmäiset asiat mitkä on mielessä, strukturoidumpaa pohdintaa joskus myöhemmin)

Tavoitteista vielä sen verran että eka tavoite on että olo tuntuu pikkasen kevyemmältä. Tiedän kokemuksesta että tämän saavuttaa jo parissa viikossa, kun on lähtenyt muutama nestekilo ja on tottunut syömään tasaisin väliajoin ja kevyempää ruokaa.

Suurimpia haasteita ovat iltanapostelujen vähentäminen ja ulkona lounastaminen.

Paluu projektiin...

Tässä sitä taas ollaan. Kolme vuotta myöhemmin ja kaikki kilot ovat tulleet takaisin. Huoh. -43 kilos taivaan tuuliin. Liten syömisensä hallitseminen voi olla näin vaikeaa?? Erinäisiä tekosyitä tietysti on miksi näin pääsi käymään mutta totuus on kyllä vaan se että en hallitse syömistä, en osaa lopettaa kun pitäisi ja päällimmäisenä tietysti se että pidän aivan liikaa ruoasta.

Otan blogin taas käyttöön jos siitä olisi apua. Toivottavasti löydän kohtalontovereita joiden kanssa jakaa ajatuksia.