Olen tainnut mainitakin jossain vaiheessa että karkit eivät ole minulle ongelma, eivätkä keksit, pullat tms makeat herkut. Oikeastaan suhtaudun niihin aika välinpitämättömästi. Sitä enemmän sitten RAKASTAN kebabia, pizzaa, juustoa, lihaa ja kaikkea muuta ihanaa ruokaa!
Tämän projektin puitteissa olen välttänyt karkit täysin. Sitten tammikuun ensimmäisen keskiviikon en ole syönyt yhtään karkkia, ja ainoastaan kolme palaa Fazerin uutta ohutta suklaata. Enkä ole edes kaivannut karkkia. Ihan tosi.
Sen sijaan tuli jokunen viikko sitten syötyä kebabia vaikka se veikin leijonanosan sen päivän pisteistäni. Mutta laihduinpa kuitenkin. Sitten söin yhtenä päivänä hapankaalta (nolla pistettä!) ja paino nousi! Ilmeisesti kyseessä oli suolakurkku-ilmiö, eli runsas suolan määrä keräsi niin paljon nestettä että kun seuraavana päivänä oli punnitus niin vaaka näytti "väärin". Kerroinkohan jo että PV-täti kielsi syömästä suolakurkkua punnitusta edeltävänä päivänä? Juuri nesteen kerääntymisen takia. Neste häipyy muutamassa päivässä, joten ei siitä oikeasti lihoa, mutta hetkellisesti paino kyllä nousee. Hassua ;-)
Ihan oikeasti ylpeä itsestäni olen viime viikonlopun suhteen. Olimme perjantaista maanantaihin poissa kotoa, eli en pystynyt vaikuttamaan siihen mitä tarjottiin enkä edes kovinkaan paljon siihen mitä suuhuni laitoin, sillä olihan minun pakko kuitenkin syödä. Nälissäni en suostu olemaan. Tähän viikonloppuun kuului vielä kaiken kukkuraksi kotiin tilattu pizza. Ja silti vaaka näytti viime keskiviikkona -200g! Ehkä siis ON mahdollista oppia syömään normaalia määriä ruokaa? Vau! Koska kyllähän yksi pizza mahtuu viikon pisteisiin kunhan vähän tarkemmin katselee mitä suuhunsa pistää ja säästelee pojon sieltä toisen täältä muilta päiviltä.
Laihtumistahti tällä hetkellä on keskimäärin n. kilo per viikko, mikä sinänsä on ihan hyvä. Toivottavasti se jatkuu ainakin tuohon maagiseen sataseen samanlaisena. Tietysti toivon että se jatkuisi koko loppuvuoden, jolloin olisin normaalipainoinen ennen ensi joulua. Huh! Olen kuitenkin sen verran realisti, että en usko tahdin jatkuvan samanlaisena sitten kun pudotettavaa on vähemmän. Mutta toivon hartaasti että tahti ei laantuisi liian aikaisin, että tästä sinänsä pikkutarkasta syömisen seurannasta ei liian nopeasti tulisi isoa taakkaa. Tälllä hetkellä kun paino putoaa reilusti, niin kaiken kirjaaminen, punnitseminen ja laskeminen ei nimittäin haittaa. Pelkään sitä päivää jolloin mieleeni lipsahtaa ajatus "eihän se haittaa jos tämän kerran en kirjaa tätä..." Toivottavasti siihen on vielä piiitkä aika.
sunnuntaina, helmikuuta 26, 2006
keskiviikkona, helmikuuta 22, 2006
Toivonkipinä joka hiipui
Pitkästä aikaa taas hetken hiljaisuus talossa enkä keksinyt mitään (!) kotityötä mihin olisi syytä tarttua juuri nyt, joten tässä ollaan, kirjoittelemassa!
...
Paitsi että neiti heräsi... joten enpäs kirjoitakaan :-(
...
Paitsi että neiti heräsi... joten enpäs kirjoitakaan :-(
tiistaina, helmikuuta 07, 2006
Uuden oppiminen
Tuossa joku anonymous kommentoi edellistä kirjoitustani ja totesi että kyllähän se toimii jos iäksi tyytyy laskemaan pisteitä. Tunnistan siinä omaa ajatteluani edellisellä pv-kerralla noin seitsemän vuotta sitten. Silloin minut valtasi jonkun ajan kuluttua tunne että se on niin epäreilua että minun pitäisi laskea jotain pisteitä koko loppuelämäni, että minä en suostu. Kuvittelin että osaan itse, ilman mitään varsinaista dieettiä kontrolloida syömisiäni siten ettei paino nouse. Mutta en pystynyt. Nyt, lähes 30 kiloa painavampana, onneksi on jostain ilmestynyt tsemppi ja ymmärrys siitä että tähän tarvitaan apua ja oikeasti tarvitaan ison kokoluokan ruokaremontti.
Olen nyt viidettä viikkoa "uudella" ruokavaliolla, kahdet synttärit on takana ja pari muuta kyläilyä. Eikä ole ollut mitenkään vaikeeta jättää _kaikki_ herkut sikseen. Herkuiksi lueteltavia syötäviä on ollu yksi rivi Fazerin uutta ohutta suklaata, yksi pala kuivakakkua ja yksi pieni pulla. Suklaan söin uteliaisuuttani, kuivakakun palasen kun oli yksillä synttäreillä niin kamala nälkä ja pullaa en kehdannut jättää syömättä kun se oli varta vasten pv-ohjeilla minulle tehty.
Kyllä tässä vaan pitää oppia syömään oikein ja sopivia määriä, koko loppuelämäksi.
Hyvän motivaatiobuusterin sain kun törmäsin vanhoihin valokuviin. En ollut tunnistaa itseäni, sillä kuvasta katsoi mielestäni laiha minä. Tosin silloinkin oli vaatekoko 42 ja kilot juuri ja juuri normaalipainon puitteissa, mutta silti. Ero oli huikea!
Olen nyt viidettä viikkoa "uudella" ruokavaliolla, kahdet synttärit on takana ja pari muuta kyläilyä. Eikä ole ollut mitenkään vaikeeta jättää _kaikki_ herkut sikseen. Herkuiksi lueteltavia syötäviä on ollu yksi rivi Fazerin uutta ohutta suklaata, yksi pala kuivakakkua ja yksi pieni pulla. Suklaan söin uteliaisuuttani, kuivakakun palasen kun oli yksillä synttäreillä niin kamala nälkä ja pullaa en kehdannut jättää syömättä kun se oli varta vasten pv-ohjeilla minulle tehty.
Kyllä tässä vaan pitää oppia syömään oikein ja sopivia määriä, koko loppuelämäksi.
Hyvän motivaatiobuusterin sain kun törmäsin vanhoihin valokuviin. En ollut tunnistaa itseäni, sillä kuvasta katsoi mielestäni laiha minä. Tosin silloinkin oli vaatekoko 42 ja kilot juuri ja juuri normaalipainon puitteissa, mutta silti. Ero oli huikea!
torstaina, helmikuuta 02, 2006
Ei hormonitoimintaa...
Lyhyesti vain:
Viime viikon punnitus näytti +200 grammaa. Minä olin ihmeissäni, mutta ryhmänvetäjä kysyi varovaisesti "josko olisi hormonitoimintaa" - no kyllähän se sitä oli, eli kuukautiset tekivät tuollaisen tempun. Tällä viikolla vaaka näytti -2,5 kiloa! Ja yhtä tarkkaan olin noudattanut ohjeita kummallakin viikolla.
Nyt on siis neljässä viikossa tippunut 6,3 kiloa! Ihan kivaa, joskaan en usko tämän tahdin jatkuvan kovinkaan pitkään. Jos vuodessa laihtuisin 30 kiloa, se olisi jo paljon, ja silloin olisin jo laihempi kuin moneen moneen vuoteen. Uskon että kun pääsen alle 110 kilon niin olen jo voiton puolella, ja sitten kun pääsen alle tuon maagisen sadan tunnen jo itseni todella upeaksi!
Viime viikon punnitus näytti +200 grammaa. Minä olin ihmeissäni, mutta ryhmänvetäjä kysyi varovaisesti "josko olisi hormonitoimintaa" - no kyllähän se sitä oli, eli kuukautiset tekivät tuollaisen tempun. Tällä viikolla vaaka näytti -2,5 kiloa! Ja yhtä tarkkaan olin noudattanut ohjeita kummallakin viikolla.
Nyt on siis neljässä viikossa tippunut 6,3 kiloa! Ihan kivaa, joskaan en usko tämän tahdin jatkuvan kovinkaan pitkään. Jos vuodessa laihtuisin 30 kiloa, se olisi jo paljon, ja silloin olisin jo laihempi kuin moneen moneen vuoteen. Uskon että kun pääsen alle 110 kilon niin olen jo voiton puolella, ja sitten kun pääsen alle tuon maagisen sadan tunnen jo itseni todella upeaksi!
Omituisten otusten kerho
Kiitos Annamannan tässä viisi minun omituisuuttani (niitä kai on enemmän...):
1. En ole oikeastaan yhtä kiltti kuin miksi kaikki minut luulevat. Jos olisin sellainen kuin haluaisin, en olisi lainkaan yhtä kiltti toisille. Jos olisin syntynyt jokunen vuosisata sitten olisin varmasti ryhtynyt erakoksi. Miksi sitten olen kiltti? Kai sen takia että elämä on helpompi näin. Olenkin miettinyt että tempperamenttiselle kuopukselle vastaavan "taidon" opettaminen lienee yksi suurimmista kasvatuksen haasteista.
2. En näytä ihmisille kuinka fiksu olen. Onko se sitten fiksua? En minä usko olevani mikään kaikkitietävä, sitä en tarkoita. Vaan sitä että ÄO on jossain 150 hujakoilla. Se että en siitä kerro/anna sen näkyä kai kuuluu samaan kastiin tuon ekan kanssa, eli on helpompi elää jos ei aina esitä tietävänsä ratkaisua vaikka tietäisikin.
3. Rakastan ohjelmointia ja tietokantoja. Se on vähän niin kuin käsityö; luomisen iloa ja näpertelyä. Harmi vaan että koulutusta siltä alalta ei ole joten olen kai tuomittu toimimaan harrastelija-ohjelmoijana-tietokannanylläpitäjänä loppuelämäni. Vaikka se voi olla ihan hyvä juttu kanssa, sillä tän päivän työelämän tahti voisi nopeasti tappaa sen luomisen ilon siitä ohjelmoinnista :-)
4. Olen samaan aikaan todella pitkävihainen ja nopeasti leppyvä. Tavallisissa riidoissa lepyn nopeasti. Mutta auta armias jos joku oikeasti loukkaa. Silloin kyllä muistan sen piiiiiitkääään.
5. Kirjoitan blogia. Kai se omituisuuksi voidaan laskea, sillä tästä ei kukaan tiedä. Paitsi te ;-)
Valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä. Hmm... en taida tuntea niin montaa vielä, joten tämä saa jäädä tänne odottamaan.
1. En ole oikeastaan yhtä kiltti kuin miksi kaikki minut luulevat. Jos olisin sellainen kuin haluaisin, en olisi lainkaan yhtä kiltti toisille. Jos olisin syntynyt jokunen vuosisata sitten olisin varmasti ryhtynyt erakoksi. Miksi sitten olen kiltti? Kai sen takia että elämä on helpompi näin. Olenkin miettinyt että tempperamenttiselle kuopukselle vastaavan "taidon" opettaminen lienee yksi suurimmista kasvatuksen haasteista.
2. En näytä ihmisille kuinka fiksu olen. Onko se sitten fiksua? En minä usko olevani mikään kaikkitietävä, sitä en tarkoita. Vaan sitä että ÄO on jossain 150 hujakoilla. Se että en siitä kerro/anna sen näkyä kai kuuluu samaan kastiin tuon ekan kanssa, eli on helpompi elää jos ei aina esitä tietävänsä ratkaisua vaikka tietäisikin.
3. Rakastan ohjelmointia ja tietokantoja. Se on vähän niin kuin käsityö; luomisen iloa ja näpertelyä. Harmi vaan että koulutusta siltä alalta ei ole joten olen kai tuomittu toimimaan harrastelija-ohjelmoijana-tietokannanylläpitäjänä loppuelämäni. Vaikka se voi olla ihan hyvä juttu kanssa, sillä tän päivän työelämän tahti voisi nopeasti tappaa sen luomisen ilon siitä ohjelmoinnista :-)
4. Olen samaan aikaan todella pitkävihainen ja nopeasti leppyvä. Tavallisissa riidoissa lepyn nopeasti. Mutta auta armias jos joku oikeasti loukkaa. Silloin kyllä muistan sen piiiiiitkääään.
5. Kirjoitan blogia. Kai se omituisuuksi voidaan laskea, sillä tästä ei kukaan tiedä. Paitsi te ;-)
Valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä. Hmm... en taida tuntea niin montaa vielä, joten tämä saa jäädä tänne odottamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)