Kebabia, pizzaa ja hapankaalta

Olen tainnut mainitakin jossain vaiheessa että karkit eivät ole minulle ongelma, eivätkä keksit, pullat tms makeat herkut. Oikeastaan suhtaudun niihin aika välinpitämättömästi. Sitä enemmän sitten RAKASTAN kebabia, pizzaa, juustoa, lihaa ja kaikkea muuta ihanaa ruokaa!

Tämän projektin puitteissa olen välttänyt karkit täysin. Sitten tammikuun ensimmäisen keskiviikon en ole syönyt yhtään karkkia, ja ainoastaan kolme palaa Fazerin uutta ohutta suklaata. Enkä ole edes kaivannut karkkia. Ihan tosi.

Sen sijaan tuli jokunen viikko sitten syötyä kebabia vaikka se veikin leijonanosan sen päivän pisteistäni. Mutta laihduinpa kuitenkin. Sitten söin yhtenä päivänä hapankaalta (nolla pistettä!) ja paino nousi! Ilmeisesti kyseessä oli suolakurkku-ilmiö, eli runsas suolan määrä keräsi niin paljon nestettä että kun seuraavana päivänä oli punnitus niin vaaka näytti "väärin". Kerroinkohan jo että PV-täti kielsi syömästä suolakurkkua punnitusta edeltävänä päivänä? Juuri nesteen kerääntymisen takia. Neste häipyy muutamassa päivässä, joten ei siitä oikeasti lihoa, mutta hetkellisesti paino kyllä nousee. Hassua ;-)

Ihan oikeasti ylpeä itsestäni olen viime viikonlopun suhteen. Olimme perjantaista maanantaihin poissa kotoa, eli en pystynyt vaikuttamaan siihen mitä tarjottiin enkä edes kovinkaan paljon siihen mitä suuhuni laitoin, sillä olihan minun pakko kuitenkin syödä. Nälissäni en suostu olemaan. Tähän viikonloppuun kuului vielä kaiken kukkuraksi kotiin tilattu pizza. Ja silti vaaka näytti viime keskiviikkona -200g! Ehkä siis ON mahdollista oppia syömään normaalia määriä ruokaa? Vau! Koska kyllähän yksi pizza mahtuu viikon pisteisiin kunhan vähän tarkemmin katselee mitä suuhunsa pistää ja säästelee pojon sieltä toisen täältä muilta päiviltä.

Laihtumistahti tällä hetkellä on keskimäärin n. kilo per viikko, mikä sinänsä on ihan hyvä. Toivottavasti se jatkuu ainakin tuohon maagiseen sataseen samanlaisena. Tietysti toivon että se jatkuisi koko loppuvuoden, jolloin olisin normaalipainoinen ennen ensi joulua. Huh! Olen kuitenkin sen verran realisti, että en usko tahdin jatkuvan samanlaisena sitten kun pudotettavaa on vähemmän. Mutta toivon hartaasti että tahti ei laantuisi liian aikaisin, että tästä sinänsä pikkutarkasta syömisen seurannasta ei liian nopeasti tulisi isoa taakkaa. Tälllä hetkellä kun paino putoaa reilusti, niin kaiken kirjaaminen, punnitseminen ja laskeminen ei nimittäin haittaa. Pelkään sitä päivää jolloin mieleeni lipsahtaa ajatus "eihän se haittaa jos tämän kerran en kirjaa tätä..." Toivottavasti siihen on vielä piiitkä aika.