Tuossa joku anonymous kommentoi edellistä kirjoitustani ja totesi että kyllähän se toimii jos iäksi tyytyy laskemaan pisteitä. Tunnistan siinä omaa ajatteluani edellisellä pv-kerralla noin seitsemän vuotta sitten. Silloin minut valtasi jonkun ajan kuluttua tunne että se on niin epäreilua että minun pitäisi laskea jotain pisteitä koko loppuelämäni, että minä en suostu. Kuvittelin että osaan itse, ilman mitään varsinaista dieettiä kontrolloida syömisiäni siten ettei paino nouse. Mutta en pystynyt. Nyt, lähes 30 kiloa painavampana, onneksi on jostain ilmestynyt tsemppi ja ymmärrys siitä että tähän tarvitaan apua ja oikeasti tarvitaan ison kokoluokan ruokaremontti.
Olen nyt viidettä viikkoa "uudella" ruokavaliolla, kahdet synttärit on takana ja pari muuta kyläilyä. Eikä ole ollut mitenkään vaikeeta jättää _kaikki_ herkut sikseen. Herkuiksi lueteltavia syötäviä on ollu yksi rivi Fazerin uutta ohutta suklaata, yksi pala kuivakakkua ja yksi pieni pulla. Suklaan söin uteliaisuuttani, kuivakakun palasen kun oli yksillä synttäreillä niin kamala nälkä ja pullaa en kehdannut jättää syömättä kun se oli varta vasten pv-ohjeilla minulle tehty.
Kyllä tässä vaan pitää oppia syömään oikein ja sopivia määriä, koko loppuelämäksi.
Hyvän motivaatiobuusterin sain kun törmäsin vanhoihin valokuviin. En ollut tunnistaa itseäni, sillä kuvasta katsoi mielestäni laiha minä. Tosin silloinkin oli vaatekoko 42 ja kilot juuri ja juuri normaalipainon puitteissa, mutta silti. Ero oli huikea!
Wau! Joku oli sinut huomioiden leiponut PV-ohjeiden mukaisesti pullaa. Sitä minä sanon hienoksi tukemiseksi. Se pulla ei kyllä mitään dieettiä kaada. Saat olla iloinen, että sinulla on sellaisia ystäviä. Tsemppiä edelleen!
VastaaPoista