Niin monen monta ajatusta...

... olen tälle blogille suonut viimeisten parin viikon aikana, mutta en vaan ole ehtinyt kirjoittelemaan.

Paino putoaa edelleen, ihan ok vauhtia. Nyt painoa reilu 113 kiloa. En muista grammoja ja PV jäsenkirja on yläkerrassa. Mutta silti _tiedän_ että tämä on pienin paino ainakin 3,5 vuoteen (todistettavasti) mutta käytännössä varmasti noin viiteen vuoteen. Ihan hyvältä tuntuu.

Hassua kyllä vaatteissa se ei hirveästi tunnu, joskin jotkut housut tuntuu hieman löysiltä. Mutta kai se jojoilu lasten odotusten kanssa (kiloissa 114-132) teki sen että tottui siihen että välillä vaatteet istuivat paremmin ja välillä huonommin... hmm. Rintsikat ovat kuitenkin selvästi löysemmät kuin aiemmin ja nyt pitäisikin lähteä ostamaan uusia. Kunhan vaan sitä aikaa olisi!

Kun nyt ensimmäinen tavoite on saavutettu, niin häämöttää tuo sadankympin raja. Sen alle kun pääsen niin silloin iloitsen ihan oikeasti saavutuksestani! Nyt olen suhtautunut vähän niin että tää on hyvä, mutten tuuleta. Sitten tuuletan. Ja ajatella - siihen voi olla ihan muutama viikko enää! Vau! Eilen just mietin että jos uskaltaisin asettaa tavoitteeksi satasen rikkimenon ennen elokuun puoltaväliä, jolloin palaan töihin. Se olisi aika metkaa. Se nimittäin tarkoittaisi sitä että painaisin vähemmän kuin mitä painoin sinne töihin tullessani kuutisen vuotta aiemmin. Ja kaksinumeroinen luku - sellaista en ole nähnyt vaalla piiiiitkään aikaan... Toisaalta en haluaisi asettaa itselleni mitään noin konkreettista tavoitetta, koska päällimmäinen tavoitteeni on päästä näistä kiloista lopullisesti ja oppia syömään normaalisti. Jotenkin tuntuu siltä että jos asettaisin kilorajan sinne, toisen tonne, niin minua vain masentaisi jos en yltäisi niihin. Ja se taas saattaisi laukaista sellaisen tunteen että en minä tästä kuitenkaan selviä, paras lopettaa kesken jne. Tällä hetkellä kun minua on vallannut sellainen tunne että tärkeintä on oikein syöminen, eikä kuinka paljon painoa tippuu. Siksi en olekaan heittänyt pyyhettä kehään silloin kun painoa on tullut, koska olen täysin vakuuttunut siitä että minun pitää oppia syömään tällä tavalla, se on se tärkein ja oikea tapa. Grammamäärä viikossa on aivan toisarvoinen asia, vaikkakin se motivoi :-)

Nyt pitää lopettaa taas tältä erää. Perhe-elämä kutsuu...

Miinusta pukkaa...

Ihan positiivisessa mielessä siis (öh - "miinusta positiivisessa..." - no tajuatte kyllä)!

Paino viime viikonlopun reissusta huolimatta laskenut huimat 2 kiloa! Yhteispudotus vuodenvaihteesta on nyt reilu 17 kiloa. Kohta tuo alla mainittu ensimmäinen tavoite, eli paino alle 114 on toteutunut, sillä siihen on enää puolisen kiloa jäljellä!

Pääsiäisen ei pitäisi tuottaa ongelmia, sillä olemme enimmäkseen kotona keskenämme, eikä sen kummempia ruokia ole suunnitelmissa. Tottakai hyvin pitää syödä, mutta ei sen rasvaista tarvitse olla. Onneksi en ole niin perso makealle, vaan nimenomaan ruoalle. Ruokaa kun voi tehdä vähempirasvaisena, mutta makea ei ole niin helppo korvata. Onhan toki makeutusaineita jne, mutta ei se ihan sama juttu ole.

Tuossa aiemmin Läski laittoi minut miettimään sitä että onko todellakin jokaisen mahdollista päästä BMI 25:een. Aiemmin olen ollut sitä mieltä että ei ole. Minulla se tarkoittaa n. 75 kiloa ja niin vähän olen painanut "aikuisena" (lue ennen 20 ikävuotta) vain silloin kuin kilpaurheilin ja juostua tuli jos ei joka päivä niin lähes ainakin. Eikä mulla silloin ollut mitään hirvittävää lihasmassaa. Siihen 25:een on kuitenkin pakko pyrkiä, sillä se on myös PV kunniajäsenehto (tai joku pienempi paino mutta se on jo aivan utopistista). Uskon myös siihen että jos asettaa riman liian matalalle ei pääse tavoitteeseensa. Eli siis tässä tapauksessa että kuvittelee esim. BMI 30:n riittävän. Se saavutanko tuon 25:n jää nähtäväksi.

Toivottavasti vaan tämä laihtuminen jatkuu suht reippaalla vauhdilla ainakin jonkun aikaa vielä, että se ei ainaakaan ihan kohta jämähdä. Sillä siinä vaiheessa sitä kanttia tarvitaan, että selviää edelleen.

Kiirettä pitää...

Taas kerran pikaisia kuulumisia. Viime viikon pudotus oli 600g. Ihan ok sekin. Saas nähdä taas huomenna miten nyt on mennyt.

Ensi viikonloppu vietetään lomareisussa, joten se saattaa mennä vähän niin ja näin. Mutta ajattelin antaa sen mennä miten menee, en aio ottaa niin tiukkaa linjaa kun kerran ihan ulkomaille pääsee ja mies ja lapset jäävät kotiin. Oikea lepoviikonloppu tiedossa, vaikkakin ohjelmatäyteinen tietenkin.

Ajatella, kohta on kolmannes kiloista jo pudotettu! No, okei onhan siihen vielä muutama kilo mutta silti. Eli kun pudotettavaa oli 55.2 kiloa (tarkkaa on!) , niin kolmannes on 18.4. Hih!