Niin monen monta ajatusta...

... olen tälle blogille suonut viimeisten parin viikon aikana, mutta en vaan ole ehtinyt kirjoittelemaan.

Paino putoaa edelleen, ihan ok vauhtia. Nyt painoa reilu 113 kiloa. En muista grammoja ja PV jäsenkirja on yläkerrassa. Mutta silti _tiedän_ että tämä on pienin paino ainakin 3,5 vuoteen (todistettavasti) mutta käytännössä varmasti noin viiteen vuoteen. Ihan hyvältä tuntuu.

Hassua kyllä vaatteissa se ei hirveästi tunnu, joskin jotkut housut tuntuu hieman löysiltä. Mutta kai se jojoilu lasten odotusten kanssa (kiloissa 114-132) teki sen että tottui siihen että välillä vaatteet istuivat paremmin ja välillä huonommin... hmm. Rintsikat ovat kuitenkin selvästi löysemmät kuin aiemmin ja nyt pitäisikin lähteä ostamaan uusia. Kunhan vaan sitä aikaa olisi!

Kun nyt ensimmäinen tavoite on saavutettu, niin häämöttää tuo sadankympin raja. Sen alle kun pääsen niin silloin iloitsen ihan oikeasti saavutuksestani! Nyt olen suhtautunut vähän niin että tää on hyvä, mutten tuuleta. Sitten tuuletan. Ja ajatella - siihen voi olla ihan muutama viikko enää! Vau! Eilen just mietin että jos uskaltaisin asettaa tavoitteeksi satasen rikkimenon ennen elokuun puoltaväliä, jolloin palaan töihin. Se olisi aika metkaa. Se nimittäin tarkoittaisi sitä että painaisin vähemmän kuin mitä painoin sinne töihin tullessani kuutisen vuotta aiemmin. Ja kaksinumeroinen luku - sellaista en ole nähnyt vaalla piiiiitkään aikaan... Toisaalta en haluaisi asettaa itselleni mitään noin konkreettista tavoitetta, koska päällimmäinen tavoitteeni on päästä näistä kiloista lopullisesti ja oppia syömään normaalisti. Jotenkin tuntuu siltä että jos asettaisin kilorajan sinne, toisen tonne, niin minua vain masentaisi jos en yltäisi niihin. Ja se taas saattaisi laukaista sellaisen tunteen että en minä tästä kuitenkaan selviä, paras lopettaa kesken jne. Tällä hetkellä kun minua on vallannut sellainen tunne että tärkeintä on oikein syöminen, eikä kuinka paljon painoa tippuu. Siksi en olekaan heittänyt pyyhettä kehään silloin kun painoa on tullut, koska olen täysin vakuuttunut siitä että minun pitää oppia syömään tällä tavalla, se on se tärkein ja oikea tapa. Grammamäärä viikossa on aivan toisarvoinen asia, vaikkakin se motivoi :-)

Nyt pitää lopettaa taas tältä erää. Perhe-elämä kutsuu...